Asiakas ei sano TMD. Hän sanoo, että silmän takana poraa.

Joskus saattaa asiakkaat sanoa sitä, että niillä on oikein poraava tunne tuolla silmän takana. No stress. Siellä ei ole mitään dermatomia silmän takana. Jos joku ihminen sanoo sitä, niin se on teidän palpaatiotaidoistakin, että mitä te tsekkaatte ja mistä, koska jos te saatte vaikka täältä niskarusetin rakenteista sen saman puolen oireen, mikä menee sinne silmän taakse ja alkaa voimistumaan, niin silloin menee hyvästi.

Saattaa olla sellainen tunne, että haluttaisiin laittaa kauluri tähän kaulaan ympärille ja sitten elämä olisi laadukkaampaa. Jännä juttu nämä kurkkuhaasteet, nielemisen haasteet. Jos tulee nielemisen haaste sellaisella asiakkaalla, että ei oikein uskalla kunnon kiinteitä ruokaa syödä, niin siinä saadaan melko iso toiminnallinen haitta myös päivittäisiin toimintoihin ja arkeen ihan yleisesti ottaen.

Sitten meillä saattaa olla joskus sellaisia keissejä, että asiakas ihmettelee sitä, että miten ihmeessä mulla kaikki vaivat voi tulla aina samalle puolelle. Mikä siinä on, että minä olen saanut oikean polven, oikean nilkan, oikean olkapään, oikean pääalueen rikottua, että miten nämä voi kasautua yhdelle puolelle.

Mutta mehän ajatellaan sillä tavalla, että se asiakas tulee vastaanotolle, että sillä on varmaan vain yksi vaiva, niin se on kyllä kaukana totuudesta. Ne tulee siinä vaiheessa vastaanotolle, kun niillä on niin voimakas kipu, että niillä alkaa menemään yöunet huonoksi. Tai niillä on niin voimakas toiminnan rajoitus, että se alkaa vaikuttamaan niiden päivittäisiin toimintoihin.

Jos asiakas mulla on ollut 50 minuuttia vastaanotolla ja mä edelleenkin oon sitä mieltä, että mä en kyllä tiedä, mikä tätä asiakasta vaivaa, niin mä oon tehnyt sen haastattelun vaan huonosti. Eli aina kun tekee sen hyvän haastattelun, niin sillä pääsee aivan poskettoman pitkälle.

No sitten kun se asiakas on siellä vastaanotolla, niin aina kannattaa kysellä myöskin sitä, että mikä se asiakkaan tavoite ja toive on. Eli siinä vaiheessa, kun se asiakas tulee sinne, niin mä kyselen ne tietyt kysymykset, koitan pois sulkea niitä red flageja ja muuta vastaavaa. Mutta lopuksi tulee kysymys, että mitä se asiakas haluaa tältä reissulta matkaan. Osa ihmisistä saattaa sanoa suoraan, että ne haluaa vaikka saada aivan älyttömän hyviä venyttelyjuttuja, osa sanoo, että ne haluaa saada hierontaa, osa haluaa saada vaikka lottovoiton.

Silloin 2007 oli kohtuu mustavalkoinen näkemys tästä hommasta, että miten tämä paketti toimii. Ja leukanivelenkin suhteen minä ajattelin, että no ok, se on vähän niin kuin ovensaranat. Ovensaranat, kun molemmilta puolilta lähtee taittumaan näin auki, niin silloin se leuka toimii kohtalaisen hyvästi, ja tällä päästään jo pitkälle. Mutta tämä ajatusmalli on näiden vuosien aikana pikkuhiljaa muuttunut, ja näin tämä ajatus tästä pikkuhiljaa kehittyy.

No olkoon nyt taas hommat näinkin simppeleitä, niin jos me tosiaankin aina painitaan siellä oirepuolella vaikka sen leuankin suhteen ja tuntuu, että mikään ei muutu, niin silloin kannattaa, jos vaikka asiakas on vastaanotolla mulla, niin mulla sitten pitää alkaa miettimään, että jos tämä nyt kolmen kerran jälkeen ei ole lähtenyt parempaan suuntaan menemään, niin mitä mulla pitää muuttaa, koska mulla pitää ottaa radikaali muutos siihen näkökulmaan, miten minä sitä asiakasta lähestyn.

Meillä pitäisi saada sitä kipua vähennettyä, ja olkoon paikka kuin paikka, minun lähestymiskulma on aina sama asiakkaan vaivoihin. Ensimmäisenä pitää saada kipua pois, koska se kipu on kaikista ikävintä ja pelottavinta. Sen jälkeen pitää tsekata siltä alueelta, että miten se homma toimii, onko siellä liikelaajuuksien suhteen jotain probleemia, mikä pitää saada selvitettyä. Nämä kaksi, kun meillä on hommat hoidossa ja oireet on vähempänä, niin sitten aletaan sen jälkeen miettimään, että mitä voimaa meillä pitää treenata, jos se on tarpeen, ja miten me saadaan se voima sinne toiminnallisuuteen matkaan.

Eli tässähän nyt näkyy sillä tavalla, että nosiseption kilometrituntinopeus on kaksi kilsaa tunnissa. No, teillä on vaikka lapsukainen, joka kolauttaa pään johonkin ja sanoo, että ai ai ai, niin mehän lähdetään hyödyntämään siinä vaiheessa porttikontrolliteoriaa. Me puhalletaan, me hierotaan, me tehdään kaikkia juttuja, että me saadaan sinne alueelle erilaista ärsytystä. Ja nyt jos vaikka sen hieronnan tai lämpötilan tai muun seurauksena me saadaan impulssi, mikä kulkee nopeammin sinne aivoihin, niin silloinhan se lapsen koettu kipu on pienempi.

Nopeudet luennon diasta: Purves ym. 2018, Neuroscience; Djouhri ja Lawson 2001, J Physiol.